Pelityyli

LOUHI pyrkii tyylilajiltaan sadunomaisuuteen ja viihteellisyyteen. Synkät ja vakavat teemat, konfliktitkin käsitellään näistä lähtökohdista. Päähenkilöt ovat kuitenkin myyttisiä sankareita, jotka pystyvät tavallista ihmistä paremmin käsittelemään kohtaamiaan vaikeuksia, olivatpa ne sitten fyysistä tai henkistä laatua.

Pelityylin kannalta tämä tarkoittaa tiivistettynä sitä, että ottakaa rennosti. Pelien on tarkoitus olla hauskoja ja antaa myönteisiä kokemuksia osallistujilleen. Melkein kaikkiin ongelmiin on ratkaisu, ja jos ei, niin se käy kyllä ilmi.

Kukaan ei kuole eikä ketään tapeta, ainakaan lopullisesti. Vielä ei ole jumalten ja jättiläisten sukujen aika väistyä maan päältä. Väkivaltaa (luonnollista ja yliluonnollista) saa käyttää konfliktien ratkaisuun, kun se on molemmille osapuolille hyväksyttävää. Siitä ei synny sen kummempaa kaunaa kuin korttipelissä häviämisestä. Tässäkin saa tosin olla luova.

Muistakaa sopia hahmojen välisten konfliktien ratkaisu etukäteen! (Jos ette halua sopia varsinaista lopputulosta, myös se, että yhdessä todetaan, että vaikkapa nopeampi voittaa, on tässä mielessä sopimista.) Huolehtikaa siitä, että kaikki voivat jatkaa paikalla olemista myös konfliktin jälkeen, ettekä estä kenenkään pelin jatkumista.

Suurien tunteiden avoin ilmaiseminen on suositeltavaa. Ylipäänsä asioiden esittäminen ja tekeminen julkisesti tai puolijulkisesti on kaikille hauskempaa kuin nurkan takana kuiskuttelu. Salaisuuksia saa tietysti olla, mutta niiden julkituominen tavalla tai toisella jossakin vaiheessa kampanjaa on toivottavaa.

Noitavoimien käyttö on kaikissa peleissä jossain määrin läsnä. Jos lausutte loitsua, tehkää se huomiotaherättävästi itsellenne sopivalla, arkipuheesta eroavalla tyylillä. Jos teihin kohdistuu loitsimista, eläytykää siinä kuvattuun. On aina parempi, että loitsulla on jokin vaikutus, vaikka se ei toimisikaan “oikein”. Yleisohjeena: käyttäkää voimianne harkiten, mutta pelkäämättä.

Sosiaalisten roolien “historiallista uskottavuutta” ei tarvitse murehtia. Jokainen pelaajahahmo on muiden pelaajahahmojen kanssa periaatteessa tasavertainen myyttinen sankari, ja kaikki voivat puhutella toisiaan ilman sen suurempia muodollisuuksia. Samaten puhua voi miten hyväksi katsoo: saa käyttää yleiskieltä, murretta, kirjakieltä tai vaikka kalevalamittaa, mikä vain itselle suuhun sopii.

Myöskään kaiken tapahtumisen ja tekemisen ei tarvitse olla reaalimaailmassa uskottavaa. Peleissä saa ja kannattaakin soveltaa ns. satulogiikkaa, eli jos sillan tukkiva peikko sanoo, että se joutuu menemään takaisin sillan alle, jos vastaat kolmeen arvoitukseen oikein, niin peikko ei totea oikein vastattuasi, että “huijasin” ja syö sinua silti.